Hampurilaisia omasta keittiöstä. Nam!

 

Meillä toivottiin ruuaksi hampurilaisia. Niitä sitten tehtiin. Tämä on koko perheen suosikki. Hauskaa on se, että meidän perheessä ei etenkään lapsille maistu mitkään Mc Donaltsin ja Hesburgerin ruuat, mutta tämä kotitekoinen on suuri suosikki. No hyvä niin :) Ja onhan nämä ihan mielettömän hyviä ja ruokaisampia kuin nuo höttömätöt edellä mainituista paikoista ostettuna.

Teen näihin itse pihivit ja sämpylät. Sämpylät teen samalla ohjeella, kuin vaikka nämä leivät täälä, mutta jauhoina käytän grahamia ja spelttiä runsaammin. Pihvin lisäksi väliin tulee tietysti juustoa, salaattia, tomaattia, kurkkua, kurkkusalaattia, ketsuppia ja hyväksi havaittua pekonimajoneesia. Sämpylät teen ihan tarkoituksella lättänöiksi, koska niitä nyt yksinkertaisesti on helpompi syödä siten (etenkin lasten). Tämä ei tee niistä kuitenkaan kuivia tai huonoja vaan ylijääneet maistuvat oikein hyvin vielä sämpylän tapaan käytettynä.

Savuporokiusaus

Otti kaupassa käydessä silmään tällainen Kotasavun valmistama poron kylmäsavurouhe. Takana oli mukavan oloinen ohjekkin, jota sitten hiukan omaan makuuni muuntelin ja avot....helppo, nopea ja maukas ruokahan siitä syntyi.

 

Tällaisella ohjeella minä sen sitten laitoin:

150g (eli yksi pussillinen) Poron kylmäsavurouhetta
1kg Perunasipulisekoitusta
1 prk Kipparin savujuustokermaa
3 dl Kermaa
5 Porkkanaa
170g Pekonia
Pippuria
Suolaa
Valkosipulia

Suikaloidaaan porkkanat. Paistetaan pekonia ja porkkanoita hetki pannulla. Kaadetaan perunasipulisekoitus voideltuun vuokaan. Sekoita joukkoon kylmäsavurouhe ja porkkana-pekoniseos. Lopuksi kaada päälle kerma.  Itse laitan tuota nestettä aina hieman reilummin sillä en pidä siitä, että ruoka on kuivaa. Ei se toki nesteessäkään saa lillua. Tästä tuli näillä määrillä juuri mieleiseni.

Kypsennetään 200 asteessa n.1-1,5h tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja kerma on imeytynyt perunoihin. Aikaa on hieman vaikea arvioda sillä tuntuu, että minun uunini on jotenkin erityisen hidas, joten lienee syytä tarkkailla sitä omaa paistosta sielä uunissa ja sen mukaan sitten päättää tuo lopullinen aika :)

Kuva ei nyt anna kovin edustavaa saati selkeää kuvaa ruuasta sillä unohdin kokonaa kuvata sen ennen syömistä pienten nälkäisten pyöriessä ympärillä. Maku oli kuitenkin varsin hyvä kuvasta huolimatta. Kannattaa kokeilla.

Avokadopasta

Siis sanokoot kuka vaan mitä tahansa siitä miten tätä jo ruokailmiöksi kutsuttua ohjetta on nyt suitsutettu eri medioissa, mutta pakkohan tämä oli kokeilla. Se kuulosti niin herkulliselta mutta silti niin älyttömän yksinkertaiselta ja sitähän se olikin.

 Jos tykkää avokadoista, ja valkosipulista niin tästä ei yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Tämän tekeminen on ensinnäkin maailman helpointa, yksinkertaisinta ja nopeaa. Ainoa vaikeus mikä itselleni tuli oli se, ettei ohjeessa mainittu tuleeko kastike lämmittää. No hetken asiaa tutkittuani selvitin, ettei niin kuulu tehdä. Kastike on siis kylmä. Oli miten oli...lopputulos on mmmm....mielettömän ihanaa!! Hurahdin tähän aivan täysin. Suosittelen testaamaan. Ohje on siis peräisin Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-keittokirjasta.

Ohjeessa on mainita spagettien hyvin suolatusta vedestä, jota kannattaa noudattaa sillä lopputulos on muutoin mauton. Ja itse ainakin laitoin sitä suolaa kohtuudella mutta maistuvasti myös kastiketta tehdessäni ja maistelin välissä. Tällä ohjeella sen tein ja tämän ohjeen nappasin Pastajauhantaa-blogista vaikkakin tämä ohje löytyy myös Hanna Gullichsenin blogista täältä.

1 val­ko­si­pu­lin­kyn­si
1/2 chi­liä (pois­ta sie­me­net)
1 li­met­ti
2 kyp­sää avo­ka­doa
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria
1/2 dl olii­vi­öl­jyä
kou­ral­li­nen ba­si­li­kaa
kou­ral­li­nen leh­ti­per­sil­jaa
30 g (1 dl) raas­tet­tua pe­co­ri­noa
30 g (1 dl) raas­tet­tua par­me­saa­nia
400–500 g spa­get­tia

Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko valko­si­pu­li ja chi­li, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avulla kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te.

Pis­tä hom­ma se­kai­sin lu­si­kan avul­la, mais­ta. Kas­tik­kees­sa tu­lee ol­la tar­peek­si suo­laa, muu­ten lop­pu­tu­los on mau­ton.

Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta lä­vi­kös­sä.

Lo­rau­ta osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyö­rit­te­le spa­get­ti kas­tik­keen kimp­puun.

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.

 

Ja palan painikkeeksi pyöräytin taas myös leipää. :)