Pojan ja äidin yhteis synttäri

Poikani täyttää 5.v ja ja minä...noh pyöreitä tai sanotaanko, että 5 kerran 25.v ;) Oikeastaan molempien synttärit on vielä edessäpäin, mutta koska ison suvun yhteen kasaaminen on aina kohtuullisen haastavaa niin näin löytyikin sitten sopiva päivä kaikille ja päästiin juhlimaan. On tähän aikaiseen juhlintaan toinenkin syy ja selvinnee kaikille kakusta. Siinä on myös syy pitkään hiljaisuuteen blogissani. Ei vain ole ollut voimia, vointi on ollut todella heikko eikä sitä voi loistavaksi kutsua vieläkään. No idea tässä kakussa oli nyt se, että kukaan ei tiennyt minun olevan raskaana ja päätimme julkistaa asian näin kakulla. Useimmatkaan eivät nimittäin huomanneet sitä ennen, kuin kakku tuli pöytään vaikka viikkoja ja mahaakin tuossa vaiheessa oli jo ihan kohtuullisesti. No näin sen olin suunnitellutkin. Pääsin siis testaamaan ihka ekaa kertaa mahakakun tekoa.

Kallellaan on kuten kuvasta näkyy...surkuhupaisa näky, mutta pysyihän kasassa edes juhlien ajan ;)

Pojan kakausta ei tullut otettua muita kuvia, mutta mikäli se jonkun vieraan kätköistä löytyy niin lisään sen tänne. Itse ei tullut kameran kanssa heiluttua ollenkaan vaan nämäkin on viraiden ottamia, joten kiitos rakkaat serkut kuvista. Pojun kakku meni muutenkin ihan seinille. Tarkoitukseni oli kuorruttaa se kermalla siten, että reunoilla olisi ollut ikään kuin ruohikko ja päälle sitten hiekkaa ja autotie. Ei mennyt sitten, kuin elokuvissa... Aamulla, kun otin kakun kaapista oli se levinnyt kauniisti ympäri lauatasta. Sitä ei olisi saanut pysymään kasassa enää millään mulla kuin tuolla kaulintamassalla, jota nyt onneksi sattui olemaan vihreäksi värjättynä riittämiin. Oli siis turvauduttava varaihtoehtoon. Mahakakkuunkin oli tarkoitus tehdä pikku käsi tuohon mahaan, mutta...raskaus aivot (!!!!!!!) millään ei voi kaikkea muistaa :D

Mahakakussa täytteenä oli vanilja-valkosuklaakiisseli sekä mansikoita. Autokakussa oli sitruunakiisseli ja valkosuklaamousse. Sitruuna täytteen mousseineen kävin nappaamassa Kinuskikissan blogista. Pyrin tässä hieman tsemppaamaan päivitysten kanssa, mutta mikäli mitään ei tänne ilmaannu niin se yksinkertaisesti johtuu surkeasta olostani enkä missään nimessä ole tätä puuhaa lopettanut. Ihanaa, että olette jaksaneet täälä siitä huolimatta käydä kommentoimassa. Kiitos...se on piristänyt aina mieltä! Piristystäkin on tämän ilon keskellä tarvittu. Rakas ja erittäin läheinen ukkini nimittäin nukkui pois n.3 viikkoa sitten ja se otti koville ja ottaa vieläkin. Onneksi on siis myös syytä iloon tämän odotuksen keskellä :) Ihanaa kevään odotusta kaikille!!